Vaalityön vilinää

Pohjois-Savon sosialidemokraatit kokoontuivat ylimääräiseen piirikokoukseensa perjantaina. Asetimme 12 ehdokasta eduskuntavaaleihin. Nyt se on siis virallista ja on aika aloittaa vaalityön tekeminen julkisestikin. Eilen lauantaina starttasimme yhteistuumin työmme Siilinjärven ja Kuopion toreilla.

Vaalityön tekemisestä tehdään joskus jotenkin ihmeellistä. Onko vaalityöllä oikeasti eroa siihen, että ollaan toreilla ja turuilla ja kuunnellaan, mitä ihmisillä on kerrottavaa? Ainoa ero taitaa olla siinä, että vaalityössä ehdokkaat jakavat lippuja ja lappuja ja kestitsevät kulkijoita. Ja puhuvat siitä, mitä osaavat ja miten voisivat tästä maailmasta tehdä paremman paikan elää. Toreilla olemisesta joko nauttii tai sitten ei. Ihmisten kohtaamisessa ilo on siinä, että saa oikeasti tuntumaa ihmisten jokapäiväiseen arkeen. Omaa arkeaanhan sitä elää itsekin, mutta on monia monia asioita, joihin ei henkilökohtaisessa elämässä ole joutunut törmäämään. Elämänkohtalot eivät aina ole mairittelevia yhteiskuntamme oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Murheet ovat konkreettisia. Paljonko rahaa jää elämiseen? Saako terveyskeskuksesta aikaa lääkärille? Saako lapsi erityisopetusta tarvitessaan? Paljonko leipä maksaa? Pärjääkö palkalla, kun energian hinta nousee? Mihin pääsee tai joutuu hoitoon, kun vanhenee?

Illalla, rauhoittuessa, oli hyvä näitä asioita pohdiskella. Ja taas kerran huomasi saavansa ilon kohtaamisista. Ja muistutuksen siitä, miksi on mukana politiikassa. Tahtona omalla jalanjäljellään tehdä tästä paikasta edes hivenen paremman paikan elää ja olla.