Koskettavaa historiaa

Sain tänään olla mukana tunteita ja ajatuksia herättävässä juhlassa Heinävedellä. Kunnallislautakunnan puheenjohtaja, kunnan esimies Onni Happosen kuolemasta on tänään kulunut 80 vuotta. Lämminhenkisen puheen piti Paavo Lipponen, joka onnistuneesti kävi läpi maamme vaiheita ko. aikoina. Koskettavaa oli Onni Happosen pojanpojan, Heinäveden kunnanvaltuuston puheenjohtaja Aarno Happosen ajatus siitä, ettei katkeruutta ja kaunaa tule näissä sukupolvissa enää viljellä. Varmasti silmäkulma kostui useimmilla kuulijoilla. Niinhän se on. Elämässä pitää muutoinkin pystyä antamaan anteeksi. Varmasti Martti Issakaisen tekemän tarina Onni Happosen elämästä kuluu monen muunkin kuin minun käsissäni tulevaisuudessa.

Kävin taannoin mielenkiintoisen keskustelun vaalityön eettisistä pelisäännöistä toverin, eduskuntavaaliehdokas hänkin, kanssa. Puhuimme siitä, mikä on moraalisesti oikein ja mikä ei. Missä roolissa missäkin tilaisuudessa ollaan ja mihin paikkoihin ei vaalityötä voi mennä tekemään. Ja tärkeintähän on pystyä katsomaan itseään peiliin. Valitettavasti vaan jo nyt näyttää siltä, että asiat ja ihmiset sekoittuvat ja vaalityö näyttäytyy ikävällä tavalla. Surullista on se, että kansanedustajaksi on joillakin niin suuri hinku, että unohtuu se, mikä tässä elämässä on kaikista tärkeintä. Tai ainakin pitäisi olla.