Kuntarakennekeskustelu puhuttaa maakunnassa. Pohjois-Savon liitto on laatimassa maakuntaohjelmaa, joka käsiteltiin maakuntahallituksessa maanantaina. Kuntarakennekeskustelu tuntuu olevan punainen vaate. Maakuntaliiton olettaisi olevan se elin, joka ottaa kantaa maakuntamme kehittämiseen tulevaisuudessa. Totta on, että kunnat tekevät itsenäisiä päätöksiä. Kuitenkin on muistettava se, että mikäli Pohjois-Savona aiomme pystyä turvaamaan kuntalaisillemme peruspalvelut ja pysyä kehittyvänä maakuntana maailman menossa mukana, on kuntarakenteitakin uskallettava tarkastella. Kriittisesti. Eikä sen tarkastelun ja kuntaliitosselvitystenkään luulisi olevan niin kirpeä asia, että hallituksen tasolla äänestetään. Mutta niin vain tuntuu olevan. Seuraava episodi tästä näytelmästä nähdään varmaankin kesäkuun maakuntavaltuustossa. Mielenkiintoista.
Kesäteatteri pitää saada Leppävirralle. Kunnallemme on jo myönnetty 90 000€ rahoitusta Mansikka ry:ltä. Nyt teatteri on kuitenkin häippäissyt investointisuunnitelmasta. Harmi. Tuntuu siltä, että kesäteatteriunelmat kariutuvat yksinkertaisesti siihen, että valtuutetut veivaavat kesäteatterin paikan ym. kanssa loputtomiin. Rahat häviävät takaisin sinne mistä tulivatkin ennenkuin moinen pytinki on pystyssä. Tarttee tehdä jotain. Voisiko suutari pysyä lestissään ja antaa ammatti-ihmisten hoitaa moinen suunnittelu?
SDP:n puoluekokous lähestyy. Perjantaina olemme valinneet puolueellemme uuden puoluesihteerin. Mielenkiintoinen vaali tulee olemaan, mitä todennäköisimmin kahden hyvin ammattitaitoisen ja fiksun miehen välillä. Olin viime puoluekokouksessa kokousedustajana, ja pää pyörällä aatteen palosta. Valiokuntatyöskentely sosiaali- ja terveysvaliokunnassa oli antoisaa. Nyt olen hivenen eri roolissa puoluekokousedustajaryhmän puheenjohtajana opiskelemassa sitä kulissien takanakin tapahtuvaa työtä. Hienoa päästä osalliseksi tästä kaikesta. Viikonloppuna taas yhtä kokemusta rikkaampana.
tiistai 25. toukokuuta 2010
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
Aatteen paloa
Vappu sujui sateisissa, mutta mieleltä aurinkoisissa tunnelmissa. Leppävirralla olimme kolmatta kertaa vappumarssilla kera Vasemmistoliiton ja SKP:n. Vakaumuksensa puolesta kuolleiden haudalla käynnin jälkeen sateessa marssiminen loi jälleen kerran yhteenkuuluvuuden tunteen, jota vahvisti yhdessä kajauttamamme Työväen marssi torilla. Näiden perinteiden vaaliminen on yksi niistä vahvuuksista, joita meidän demarien itsekin tulee osata arvostaa. Aatteen paloa tarvitaan. Tulevaisuudessakin.
Vappupuheet olivat monelta osin aika ennalta-arvattavia. Maahanmuuttokeskustelua sivuttiin monessa puheessa. Mielenkiintoista keskustelua kaikkineen. Avauksia tulee olla ja nekin sallia. Kärjistykset toki kuulostavat usein politikoinnilta tai populismilta; niin mediankin taholta. Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan, koska esim. liikennelaitoksella pääkaupunkiseudulla tai hoitoalalla meidänkin seudullamme ei tulevaisuudessa yksinkertaisesti vaan ole työvoimaa. Tällaistä työperäistä maahanmuuttoa ei pitäisi sotkea siihen keskusteluun, että myös oman maan työttömät tulee saada työelämään mukaan takaisin. Mahdollisimman pian. Kotouttamisprosessien onnistumiseen on panostettava, jotta työperäinen maahanmuutto ja maahanmuuttajien hyvinvointi voidaan taata. On ikävää, että työperäinen maahanmuutto ja pakolaisten humaani auttamistyö sotketaan toisiinsa.
Vappupuheet olivat monelta osin aika ennalta-arvattavia. Maahanmuuttokeskustelua sivuttiin monessa puheessa. Mielenkiintoista keskustelua kaikkineen. Avauksia tulee olla ja nekin sallia. Kärjistykset toki kuulostavat usein politikoinnilta tai populismilta; niin mediankin taholta. Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan, koska esim. liikennelaitoksella pääkaupunkiseudulla tai hoitoalalla meidänkin seudullamme ei tulevaisuudessa yksinkertaisesti vaan ole työvoimaa. Tällaistä työperäistä maahanmuuttoa ei pitäisi sotkea siihen keskusteluun, että myös oman maan työttömät tulee saada työelämään mukaan takaisin. Mahdollisimman pian. Kotouttamisprosessien onnistumiseen on panostettava, jotta työperäinen maahanmuutto ja maahanmuuttajien hyvinvointi voidaan taata. On ikävää, että työperäinen maahanmuutto ja pakolaisten humaani auttamistyö sotketaan toisiinsa.
tiistai 20. huhtikuuta 2010
Kuntarakenteita ja tuhkapilviä
Pohjois-Savon maakuntaliitto on laatimassa maakuntaohjelmaa. Ohjelma on lausuntokierroksella kunnissa. Täydellistä ja kaikkia miellyttäväähän ohjelmasta ei millään saada aikaiseksi, mutta tietyt periaatteet tulee ohjelmassa näkyä. Kuntarakenteista ja niiden merkityksestä sekä palvelujen turvaamisen näkökulmasta että myös elinkeinopolitiikan onnistumisen kannalta käydään keskustelua eri puolilla maatamme. Ihmetyttää suuresti, miksi Pohjois-Savon maakuntaohjelmassa ei mainita kuntarakenteista mitään. Maakuntaliiton jos minkä, pitää uskaltaa kannustaa ja luotsata kuntia kohti järkevämpiä rakenteita. Keski-Suomessa ollaan ymmärretty yhteistyö ja myös kuntaliitosten merkitys. Ja tulosta syntyy. Kuntaliitokset eivät ole itseisarvo enkä itsekään kovin suuri kuntaliitoskannattaja ole ollut. Kuitenkin tässä tilanteessa joidenkin kuntien on pakko uskaltaa keskustella myös kuntaliitoksista, mikäli haluamme tässä maailman ajassa pysyä menossa mukana. Palvelut on turvattava. Elinkeinopolitiikka on saatava vetovoimaiseksi. Omien kylien tuijottamisen sijaan on uskallettava katsoa vähän merta edemmäskin, Pohjois-Savoa ja Itä-Suomea. Yhteinen menestys takaa taatusti menestystä myös kylille.
Toinen asia, mikä maakuntaohjelmassa hämmästyttää, on se, että syrjäytymisen ehkäisy jää vain maininnan tasolle kun sitävastoin yksityistäminen loistaa joka paikassa. Yksityisiä palveluntuottajia toki tarvitaan. Kuitenkin ensisijaisesti meidän on huolehdittava siitä, että julkinen sektori on kunnossa ja tuottaa riittävät ja laadukkaat palvelut jokaiselle pohjoissavolaiselle, varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta.
Hiljaiseloa on ollut netin äärestä. Työmatka Kööpenhaminaan vanhustenhoitoon ja opiskelijoiden työssäoppimispaikkoihin tutustumisen merkeissä venähti tuhkapilvien takia. Mutta kotiin päästiin; junalla ja laivalla (lattialla unta yrittäen); hitaasti, mutta varmasti. Aurinko paistaa, hyvä niin.
Toinen asia, mikä maakuntaohjelmassa hämmästyttää, on se, että syrjäytymisen ehkäisy jää vain maininnan tasolle kun sitävastoin yksityistäminen loistaa joka paikassa. Yksityisiä palveluntuottajia toki tarvitaan. Kuitenkin ensisijaisesti meidän on huolehdittava siitä, että julkinen sektori on kunnossa ja tuottaa riittävät ja laadukkaat palvelut jokaiselle pohjoissavolaiselle, varallisuudesta ja asuinpaikasta riippumatta.
Hiljaiseloa on ollut netin äärestä. Työmatka Kööpenhaminaan vanhustenhoitoon ja opiskelijoiden työssäoppimispaikkoihin tutustumisen merkeissä venähti tuhkapilvien takia. Mutta kotiin päästiin; junalla ja laivalla (lattialla unta yrittäen); hitaasti, mutta varmasti. Aurinko paistaa, hyvä niin.
tiistai 30. maaliskuuta 2010
Matkailusta strategiaa..
Vilkas viikkonen alkoi eilen Pohjois-Savon Liiton IT-yhteistyöryhmän palaverilla ja jatkui kunnanhallituksella ja valtuustoseminaarilla. Aiheesta toiseen ja kolmanteenkin siis. Kunnanhallitukselle oli hyviä uutisia, joita tosin tässä maailman ajassa harvoin tulee. Kunnan tilinpäätös oli ylijäämäinen. Kiitos tästä kuuluu työntekijöillemme, jotka talouden tasapainottamisen nimissä saivat viime vuoden kuluja karsittua toiveitakin enemmän. Päätimme siis tehdä jotain erilaista ja palkita kunnan työntekijät yhdellä palkallisella vapaapäivällä. Tasapuolista ainakin. Tässä kiireen ja tulostavoitteellisen ajan melskeessä voisi ajatella vapaapäivän olevan tervetullut arjen keskelle. Kiitos niille, joille kiitos kuuluu.
Valtuustoseminaarissa keskustelimme kunnan matkailustrategiasta. Ajatusten vaihto oli mielenkiintoista ja jonkinmoisia suuntaviivojakin varmasti saatiin eteenpäin. Joskus kuitenkin väistämättä tuntuu siltä, että suuri osa ajasta menee keskusteluun yksityiskohdista, mm. siitä, mihin mahdollinen kesäteatteri tulisi sijoittaa. Kun pitäisi luoda suurempiakin linjauksia eri alueiden kehittämiseen, sekä oman kunnan sisällä että suhteessa ympäröivään Pohjois-Savoomme. Ja yhteistyö tässäkin eri kuntien kesken ja koko maakunnan sisällä on ensiarvoisen tärkeää menestymisen kannalta. Jos kunta toisensa perään taistelee yksin paikasta auringossa, kukaan ei menesty, vaan pienet syövät toisia pieniä. Olisiko ennemmin syytä pohtia kunkin kunnan vahvuuksia ja yhdessä toinen toisensa vahvuuksia tukien kehittää Pohjois-Savoa ja Itä-Suomea kohti menestystä? Vai onko se kateus edelleenkin esteenä yhteistyölle?
Valtuustoseminaarissa keskustelimme kunnan matkailustrategiasta. Ajatusten vaihto oli mielenkiintoista ja jonkinmoisia suuntaviivojakin varmasti saatiin eteenpäin. Joskus kuitenkin väistämättä tuntuu siltä, että suuri osa ajasta menee keskusteluun yksityiskohdista, mm. siitä, mihin mahdollinen kesäteatteri tulisi sijoittaa. Kun pitäisi luoda suurempiakin linjauksia eri alueiden kehittämiseen, sekä oman kunnan sisällä että suhteessa ympäröivään Pohjois-Savoomme. Ja yhteistyö tässäkin eri kuntien kesken ja koko maakunnan sisällä on ensiarvoisen tärkeää menestymisen kannalta. Jos kunta toisensa perään taistelee yksin paikasta auringossa, kukaan ei menesty, vaan pienet syövät toisia pieniä. Olisiko ennemmin syytä pohtia kunkin kunnan vahvuuksia ja yhdessä toinen toisensa vahvuuksia tukien kehittää Pohjois-Savoa ja Itä-Suomea kohti menestystä? Vai onko se kateus edelleenkin esteenä yhteistyölle?
sunnuntai 21. maaliskuuta 2010
Työtä, työtä, työtä
Leppävirtalaisia on puhuttanut tällä viikolla kahvipöydissä Danfossin tulevat yt-neuvottelut. 124 työntekijän työpaikka on vaakalaudalla. Väkisinkin tulee mietittyä näiden ihmisten tulevaisuutta. Useat ovat perheenisiä ja äitejä ja ruokapöytään leivän tuojia. Talouden taantuma tuo näitä pohdintoja useisiin pöytiin, niin työpaikoilla kuin kotioloissakin. Valitettavasti tsendi näyttää useilla aloilla se, että tuotanto siirretään halvan työn maihin, vaikka osaamista löytyy taatusti täältäkin. Kunnan peruspalvelut on oltava kunnossa, kun nämä(kin) työttömäksi jäävät tarvitsevat tukea ja apua. Toisekseen äkillisen rakennemuutoksen alueen tuet on pystyttävä hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla. Nyt kunnassa pitäisi lyödä erityisen hyvin hynttyyt yhteen, pohtia aidosti, miten työpaikat voitaisiin turvata. Aktiivisuutta myös kunnan taholta tulee olla.
WL uutisoi Danfossin tilanteessa menneellä viikolla. Muistin virkistämiseksi myös samalla alalla olevat yritykset mainittiin. Vaikka Danfossin vaikeuksille on varmasti mittaamattoman paljon eri syitä, en voi välttyä ajatukselta että valitettavasti kunnan elinkeinopolitiikalla oli oma osansa tässäkin. Kunta rakennutti hallin paikalliselle yrittäjälle. Jo silloin käytiin keskustelua siitä, vääristääkö yhdelle yrittäjälle 4.5 milj. €:n hallin rakennuttaminen kilpailua. Ei vääristä, sanottiin. Toivon todella, että näin on myös käynyt. Uskallan vieläkin epäillä.
Huomenna maakuntavaltuusto istahtaa pohtimaan Pohjois-Savon maakuntaohjelmaa. Siinä riittääkin pohdintaa siitä, miten näemme Pohjois-Savon kehittämisen. Poliittista keskustelua luvassa.
Aurinko paistaa vihdoin. Annetaan sen paistaa sisältäkin päin.
WL uutisoi Danfossin tilanteessa menneellä viikolla. Muistin virkistämiseksi myös samalla alalla olevat yritykset mainittiin. Vaikka Danfossin vaikeuksille on varmasti mittaamattoman paljon eri syitä, en voi välttyä ajatukselta että valitettavasti kunnan elinkeinopolitiikalla oli oma osansa tässäkin. Kunta rakennutti hallin paikalliselle yrittäjälle. Jo silloin käytiin keskustelua siitä, vääristääkö yhdelle yrittäjälle 4.5 milj. €:n hallin rakennuttaminen kilpailua. Ei vääristä, sanottiin. Toivon todella, että näin on myös käynyt. Uskallan vieläkin epäillä.
Huomenna maakuntavaltuusto istahtaa pohtimaan Pohjois-Savon maakuntaohjelmaa. Siinä riittääkin pohdintaa siitä, miten näemme Pohjois-Savon kehittämisen. Poliittista keskustelua luvassa.
Aurinko paistaa vihdoin. Annetaan sen paistaa sisältäkin päin.
sunnuntai 14. maaliskuuta 2010
Lasten oikeuksista
Olen aina ollut tasa-arvon kannattaja; kuitenkaan koskaan lukematta itseäni kovinkaan feministiseksi. Tänään sain ilon olla kuuntelemassa Tildan päivän juhlassa Leppävirralla lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulan luentoa Lasten oikeuksista; lasten kokemuksista kuulluksi tulemisesta, toiveista ja parannusehdotuksista. Toiveet ja tarpeet ovat kuntapäättäjän silmin helposti toteutettavissa olevia, kustannuksiltaankin minimaalisia. Toisaalta keskustelussa virisi ennaltaehkäisyn näkökulma. Ennaltaehkäisyn; liittyen myös lastensuojeluun ongelmana tuntuu olevan se, ettei kuntapäättäjille ole numeroita; euromääriä laskettavaksi. Meidän on toki helppo laskea se, paljonko teollisuushallin rakentaminen maksaa ja paljonko siitä saadaan vuokratuloja. Miten vaikeaa onkaan perustella kuntapäättäjille esim. ehkäisevän lastensuojelutyön merkitys? Kuinka monelta lasten huostaanotolta ehkäisevällä lastensuojelutyöllä tullaan tulevaisuudessa välttymään; entä kustannukset, kuten päivän sana talouden taannuttamissa kunnissa tuntuu olevan? Ennen kaikkea kuitenkin, on osattava ajatella sitä lasta ja nuorta, joka tukea ja apua tarvitsee. Toivottavasti valtuutetuille eri kunnissa esitetään tulevaisuutta ennustavia laskelmia, vaikka niitä euromääräisiä, miten paljon yhdenkin huostaanoton välttäminen tarkoittaa euroissa; vuosien varrella. Mitä ihmiselle tarkoittaa se, että löytyy yksi aikuinen (vaikka sitten viranomainen), joka välittää ja ohjaa lapsen elämässä eteenpäin? Inhimillisyyttä päätöksentekoon.
Meidän aikuisten pitäisi kuntapäättäjinäkin kuunnella enemmän lapsia ja nuoria, heidän toiveitaan ja ajatuksiaan? Joskus tuntuu siltä, että rakenteet ja organisaatiot, päättäjien ja virkamiesten ajatukset lasten parhaasta menevät ohi sen, mitä lapset oikeasti haluavat ja miten pienistä asioista se hyvinvointi ja elämänilo oikeasti rakentuukaan. Pähkinää purtavaksi.
Kunnanjohtajamme puhe oli mielestäni vähintäänkin erikoinen. Täytyy myöntää, että useassa asiassa huomasin olevani ihan eri mieltä. Vaikken koskaan ole ollut kovin feministinen, on pakko myöntää, että mieltä jäi kovasti askarruttamaan. Tuore kunnanjohtajamme oli sitä mieltä, että subjektiivista päivähoito-oikeutta tulisi karsia ja että vanhempien tulisi osallistua enemmän perusopetuksen kustannuksiin. Perusopetus kaikessa laadukkuudessaan on hyvinvointivaltion yksi olennaisimmista tukijaloista. Toivottavasti perusopetukseen liittyvä heitto oli kunnanjohtajalta vain heitto. Pakko toivoa.
Lapsilla on oikeuksia, meillä aikuisilla velvollisuuksia; myös pitää huolta siitä, että lasten oikeudet toteutuvat. Tänäänkin.
Meidän aikuisten pitäisi kuntapäättäjinäkin kuunnella enemmän lapsia ja nuoria, heidän toiveitaan ja ajatuksiaan? Joskus tuntuu siltä, että rakenteet ja organisaatiot, päättäjien ja virkamiesten ajatukset lasten parhaasta menevät ohi sen, mitä lapset oikeasti haluavat ja miten pienistä asioista se hyvinvointi ja elämänilo oikeasti rakentuukaan. Pähkinää purtavaksi.
Kunnanjohtajamme puhe oli mielestäni vähintäänkin erikoinen. Täytyy myöntää, että useassa asiassa huomasin olevani ihan eri mieltä. Vaikken koskaan ole ollut kovin feministinen, on pakko myöntää, että mieltä jäi kovasti askarruttamaan. Tuore kunnanjohtajamme oli sitä mieltä, että subjektiivista päivähoito-oikeutta tulisi karsia ja että vanhempien tulisi osallistua enemmän perusopetuksen kustannuksiin. Perusopetus kaikessa laadukkuudessaan on hyvinvointivaltion yksi olennaisimmista tukijaloista. Toivottavasti perusopetukseen liittyvä heitto oli kunnanjohtajalta vain heitto. Pakko toivoa.
Lapsilla on oikeuksia, meillä aikuisilla velvollisuuksia; myös pitää huolta siitä, että lasten oikeudet toteutuvat. Tänäänkin.
maanantai 8. maaliskuuta 2010
Kohti eriarvoisuuden yhteiskuntaa
Kävin ns. talviloman (opetuksetonta aikaa) kunniaksi kuuntelemassa erinomaisen luennon eriarvoisuudesta yhteiskunnassamme. Usein näissä touhuissa tulee kuunnelluksi paljonkin poliittisia puheita. Tällä kertaa luennoitsijana oli kuitenkin yliopiston professori Juho Saari, jota toki olen saanut ilon kuunnella aiemminkin. Poliittisten päättäjien tulisi enemmänkin osallistua eri alojen tutkijoiden luennoille, jotta omille ajatuksille ja mielipiteille olisi perustelujakin, ja pohjaa, mihin nojata. Aina kun ei niitä tunnu löytyvän.
Erinomaista tämän illan annissa oli se, että se herätti ajatuksia ja laittoi miettimään. Se luentojen ja tilaisuuksien idea pitäisikin olla. Saada ihmiset ajattelemaan. Valitettavaa eriarvoisuudessa on se, että eriarvoisuus on 1960-luvun tasolla vaikka itse kukin vielä ainakin osaltaan kuvittelee elävänsä hyvinvointiyhteiskunnassa. Sosiaalipolitiikan tavoitteet tuntuvat hämärtyvän, kun kilpailukyky, kasvu, innovatiivisuus ym. lyövät kaikessa läpi; ohi sosioekonomisten erojen vähentämisen, tasa-arvoisen yhteiskunnan periaatteiden ja ennen kaikkea oikeudenmukaisuuden ajatusten.
Politiikan pitäisi astua politiikkaan. Kenelle tulevaisuudessa jaetaan rahaa ja kenen kukkarosta? Mikä on oikeudenmukaista? Miten paljon ihmisillä tulee olla valinnan mahdollisuuksia ja kenellä mahdollisuuksia todellisuudessa on? Entä miten turvataan niiden ihmisten elämisen mahdollisuudet, jotka ovat sosiaalisesti heikossa asemassa ja syrjäytyneet sekä työ- että muusta elämästä? Viimeistään nyt, kun eriarvoisuus vaan jatkaa kasvamistaan, puolueiden pitäisi uskaltaa tuoda aidot ajatuksensa esille, rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. En jaksa uskoa siihen, että puolueet oikeasti ovat lähentyneet toisiaan; kaikki haluavat hyvää ja kaunista kaikille. Jokaisella puolueella on, ja tulee ollakin oma ideologiansa ja lähtökohtansa toiminnalleen ja periaatteilleen. Voisi toivoa, että aidosti nämä myös tuotaisiin esille. Vastakkainasettelun aika tältä osin ei ole ohi. Eikä pidäkään olla.
Erinomaista tämän illan annissa oli se, että se herätti ajatuksia ja laittoi miettimään. Se luentojen ja tilaisuuksien idea pitäisikin olla. Saada ihmiset ajattelemaan. Valitettavaa eriarvoisuudessa on se, että eriarvoisuus on 1960-luvun tasolla vaikka itse kukin vielä ainakin osaltaan kuvittelee elävänsä hyvinvointiyhteiskunnassa. Sosiaalipolitiikan tavoitteet tuntuvat hämärtyvän, kun kilpailukyky, kasvu, innovatiivisuus ym. lyövät kaikessa läpi; ohi sosioekonomisten erojen vähentämisen, tasa-arvoisen yhteiskunnan periaatteiden ja ennen kaikkea oikeudenmukaisuuden ajatusten.
Politiikan pitäisi astua politiikkaan. Kenelle tulevaisuudessa jaetaan rahaa ja kenen kukkarosta? Mikä on oikeudenmukaista? Miten paljon ihmisillä tulee olla valinnan mahdollisuuksia ja kenellä mahdollisuuksia todellisuudessa on? Entä miten turvataan niiden ihmisten elämisen mahdollisuudet, jotka ovat sosiaalisesti heikossa asemassa ja syrjäytyneet sekä työ- että muusta elämästä? Viimeistään nyt, kun eriarvoisuus vaan jatkaa kasvamistaan, puolueiden pitäisi uskaltaa tuoda aidot ajatuksensa esille, rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. En jaksa uskoa siihen, että puolueet oikeasti ovat lähentyneet toisiaan; kaikki haluavat hyvää ja kaunista kaikille. Jokaisella puolueella on, ja tulee ollakin oma ideologiansa ja lähtökohtansa toiminnalleen ja periaatteilleen. Voisi toivoa, että aidosti nämä myös tuotaisiin esille. Vastakkainasettelun aika tältä osin ei ole ohi. Eikä pidäkään olla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
