Työtä, työtä, työtä

Leppävirtalaisia on puhuttanut tällä viikolla kahvipöydissä Danfossin tulevat yt-neuvottelut. 124 työntekijän työpaikka on vaakalaudalla. Väkisinkin tulee mietittyä näiden ihmisten tulevaisuutta. Useat ovat perheenisiä ja äitejä ja ruokapöytään leivän tuojia. Talouden taantuma tuo näitä pohdintoja useisiin pöytiin, niin työpaikoilla kuin kotioloissakin. Valitettavasti tsendi näyttää useilla aloilla se, että tuotanto siirretään halvan työn maihin, vaikka osaamista löytyy taatusti täältäkin. Kunnan peruspalvelut on oltava kunnossa, kun nämä(kin) työttömäksi jäävät tarvitsevat tukea ja apua. Toisekseen äkillisen rakennemuutoksen alueen tuet on pystyttävä hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla. Nyt kunnassa pitäisi lyödä erityisen hyvin hynttyyt yhteen, pohtia aidosti, miten työpaikat voitaisiin turvata. Aktiivisuutta myös kunnan taholta tulee olla.

WL uutisoi Danfossin tilanteessa menneellä viikolla. Muistin virkistämiseksi myös samalla alalla olevat yritykset mainittiin. Vaikka Danfossin vaikeuksille on varmasti mittaamattoman paljon eri syitä, en voi välttyä ajatukselta että valitettavasti kunnan elinkeinopolitiikalla oli oma osansa tässäkin. Kunta rakennutti hallin paikalliselle yrittäjälle. Jo silloin käytiin keskustelua siitä, vääristääkö yhdelle yrittäjälle 4.5 milj. €:n hallin rakennuttaminen kilpailua. Ei vääristä, sanottiin. Toivon todella, että näin on myös käynyt. Uskallan vieläkin epäillä.

Huomenna maakuntavaltuusto istahtaa pohtimaan Pohjois-Savon maakuntaohjelmaa. Siinä riittääkin pohdintaa siitä, miten näemme Pohjois-Savon kehittämisen. Poliittista keskustelua luvassa.

Aurinko paistaa vihdoin. Annetaan sen paistaa sisältäkin päin.