Lasten oikeuksista

Olen aina ollut tasa-arvon kannattaja; kuitenkaan koskaan lukematta itseäni kovinkaan feministiseksi. Tänään sain ilon olla kuuntelemassa Tildan päivän juhlassa Leppävirralla lapsiasiavaltuutettu Maria Kaisa Aulan luentoa Lasten oikeuksista; lasten kokemuksista kuulluksi tulemisesta, toiveista ja parannusehdotuksista. Toiveet ja tarpeet ovat kuntapäättäjän silmin helposti toteutettavissa olevia, kustannuksiltaankin minimaalisia. Toisaalta keskustelussa virisi ennaltaehkäisyn näkökulma. Ennaltaehkäisyn; liittyen myös lastensuojeluun ongelmana tuntuu olevan se, ettei kuntapäättäjille ole numeroita; euromääriä laskettavaksi. Meidän on toki helppo laskea se, paljonko teollisuushallin rakentaminen maksaa ja paljonko siitä saadaan vuokratuloja. Miten vaikeaa onkaan perustella kuntapäättäjille esim. ehkäisevän lastensuojelutyön merkitys? Kuinka monelta lasten huostaanotolta ehkäisevällä lastensuojelutyöllä tullaan tulevaisuudessa välttymään; entä kustannukset, kuten päivän sana talouden taannuttamissa kunnissa tuntuu olevan? Ennen kaikkea kuitenkin, on osattava ajatella sitä lasta ja nuorta, joka tukea ja apua tarvitsee. Toivottavasti valtuutetuille eri kunnissa esitetään tulevaisuutta ennustavia laskelmia, vaikka niitä euromääräisiä, miten paljon yhdenkin huostaanoton välttäminen tarkoittaa euroissa; vuosien varrella. Mitä ihmiselle tarkoittaa se, että löytyy yksi aikuinen (vaikka sitten viranomainen), joka välittää ja ohjaa lapsen elämässä eteenpäin? Inhimillisyyttä päätöksentekoon.

Meidän aikuisten pitäisi kuntapäättäjinäkin kuunnella enemmän lapsia ja nuoria, heidän toiveitaan ja ajatuksiaan? Joskus tuntuu siltä, että rakenteet ja organisaatiot, päättäjien ja virkamiesten ajatukset lasten parhaasta menevät ohi sen, mitä lapset oikeasti haluavat ja miten pienistä asioista se hyvinvointi ja elämänilo oikeasti rakentuukaan. Pähkinää purtavaksi.

Kunnanjohtajamme puhe oli mielestäni vähintäänkin erikoinen. Täytyy myöntää, että useassa asiassa huomasin olevani ihan eri mieltä. Vaikken koskaan ole ollut kovin feministinen, on pakko myöntää, että mieltä jäi kovasti askarruttamaan. Tuore kunnanjohtajamme oli sitä mieltä, että subjektiivista päivähoito-oikeutta tulisi karsia ja että vanhempien tulisi osallistua enemmän perusopetuksen kustannuksiin. Perusopetus kaikessa laadukkuudessaan on hyvinvointivaltion yksi olennaisimmista tukijaloista. Toivottavasti perusopetukseen liittyvä heitto oli kunnanjohtajalta vain heitto. Pakko toivoa.

Lapsilla on oikeuksia, meillä aikuisilla velvollisuuksia; myös pitää huolta siitä, että lasten oikeudet toteutuvat. Tänäänkin.