Kolmipäiväinen puoluekokouksemme Seinäjoella päättyi eilen. Puheenjohtaja vaihtui äänestyksen (257-243) jälkeen Urpilaisesta Rinteeseen. Tämä, jos mikä toi erikoista tunnelmaa puoluekokouksen ensimmäiseen ja toiseen päivään. Valinnan varmistumishetkestä on mediassa kohuttu. Rinne sai asiaan kuuluvat suosionosoitukset. Muutama Jutan taustajoukkoon kuulunut kyynelehti. Mitähän ihmettä tuossa on? Jutan puhe vaalin jälkeen oli loistava. Reilu peli; onnea puheenjohtajalle. Se vaan on niin, että kun kaikella sydämellä, tunteella ja asenteella tätäkin hommaa tehdään, asiat tuntuvat sitten sydänjuuria myöten. Joko hyvältä tai pahalta. Ja voi itkettääkin, ilman että siitä tarvitsisi tehdä suurta numeroa. Olisin ollut ihmeissäni, jos tällaiset asiat eivät olisi herättäneet suuria tunteita.
Hetki ja sen jälkeiset tunnit olivat täynnä hämmennystä, ei yllättävää sekään. Juttua sulateltiin. Samaan aikaan valiokunnat tekivät tiiviisti töitä, kuten edellisenkin päivän. Onhan niin, että puoluekokous tekee linjat, joita sitten puolueen puheenjohtaja vie omalta osaltaan eteenpäin. Sain olla mukana sosiaalivaliokunnassa. Saimme toveri-Merjan kanssa valiokunnassa Savo-Karjalan puoluekokousedustajien tahdon linjauksesta omaishoidontuen maksatuksen siirtämisetä Kelalle, läpi valiokunnan esitykseksi. Ja se meni siltänään myös puoluekokoussalissa läpi. Yksittäisenä esimerkkinä siitä, että valiokunnissa ja ryhmissä tekemisellä on merkitystä. Tuntui hyvältä.
Meillä Savo-Karjalan puoluekokousryhmässä oli loistava henki. Olimme ensimmäistä kertaa yhdessä eikä missään näkynyt jakoa savolaisiin ja karjalaisiin. Kosusen Jaakko lupasi seuraavaan puoluekokoukseen runoilla meille yhteisen maakuntalaulun, sitä odotellessa. Hieno porukka. Puoluehallitukseen saimme Hannu Kokin ja Merja Mäkisalo-Ropposen. Itä-Suomen ääni kuuluu.
Kiitän luottamuksesta puoluevaltuustoon puoluekokousryhmäämme ja piirikokoustamme. Loistava paikka saada olla vaikuttamassa puolueen linjaan, tekemiseen ja siihen piirun verran vasemmalle menemiseen, yhdessä savokarjalalaisten Timon, Even, Jounin ja Jarkon kanssa. Ensimmäinen kokous on jo kesäkuussa. Tästä se lähtee.
Toveri-Matti kiteytti toiminnallaan tämän koko paletin. Matti ilmoitti pitävänsä Jutta-pinssiä rinnassaan loppuun saakka. Puoluekokousillallisella hän sitten kävi puolueen puheenjohtajan, Antti Rinteen juttusilla. Matti oli onnitellut Anttia ja ilmoitti samalla ottavansa Jutan pinssin pois ja olevansa eteenpäin puheenjohtajan takana. Näin. Jutan toiveiden mukaan, pulinat pois. Se, mikä toissaillan ja eilisen kokouspäivän hyörinässä jäi päällimmäiseksi tunteeksi, oli hyvä hyrinä. Puoluekokousväki oli rentoutunutta, yhteneväistä ja pelkoni kahtiajakautumisesta puoluekokouksessa hälveni. Yhdessä tässä mennään, kukin tavallaan. Mutta yhtä tärkeinä sosialidemokraatteina kaikki.
Tänään on Äitienpäivä. Lämpimät onnittelut kaikille äideille! Saan olla neljän ihanan pojan äiti. Kunniatehtävä ja maailman tärkein työ.
