Oikeassa paikassa

Ihmisen pitäisi kokea olevansa oikeassa paikassa. Niin politiikassa kuin elämässä yleensäkin. Tälläkin viikolla se on tullut huomattua useaan otteeseen. Välillä löytää itsensä oikeasta paikasta ja toisinaan ei.

Maanantaina maakuntavaltuusto hyväksyi kauan valmistellun maakuntakaavan. Maakuntakaavan mahdollistavat asiat, suuntaviivat ja tulevaisuuden näkymät tuovat maakunnallemma hyvää oikein käytettyinä. Se, miten maakuntakaavan avulla kehitämme sekä omaa maakuntaamme kokonaisuutena että osana Itä-Suomea, on riippuvainen luottamushenkilöistä. Mihin suuntaan viemme maakuntaamme? Olemmeko ennakkoluulottomia, mutta samalla realisteja? Vai käännymmekö jälleen katsomaan vain omaa hiekkalaatikkoamme ja pidämme kiinni omista paikoistamme ja jakkaroistamme?

Maanantain Leppävirran kunnanvaltuusto osoitti jälleen erikoisuutensa. En ainakaan muita kunnanvaltuuston kokouksia joskus seuranneena muista, että jokaisessa kokouksessa huudellaan toisten valtuutettujen sanomisten väliin. Tai loukataan toisia ja vedetään henkilökohtaisuuksia, entisiä ammatteja ym. keskustelun väliin. Tai sanotaan, ettei valtuutettu näytä asioita ymmärtävän. Käyttäytymissääntöjen pitää olla osana elämää ja toisten ihmisten kohtaamista valtuustosalissakin. Sekä puheenjohtajalla että muillakin valtuutetuilla. Sitähän me odotamme hiljaa istuvalta lehteriyleisöltäkin. Ja virkamiehiltä. Vaikken itse tuossa keskustelussa osallisena ollutkaan, tuntui toisen puolesta pahalle. Valtuutetut ovat kuntalaisten demokraattisesti valitsemia ja kaikkien mielipiteillä on merkitystä. Ainakin ne pitäisi saada sanoa julkisesti. Välillä tästä syystä tuntui, etten ollut oikeassa paikassa. Minne on hävinnyt toisten kunnioittaminen?

Eilen lauantaina olimme porukalla Juankosken torilla. Olin oikeassa paikassa. Tosin aasinsiltana on pakko todeta, että väistämättä maakuntakaavan tiekuviot tulivat moneen kertaan mieleen loskakelin runtelemalla koillissavolaisella tiellä. Juankosken demareille kiitos jälleen siitä, että meidät otettiin ilolla vastaan ja oli hyvä olla. Markkinaväen kanssa keskustelut antoivat jälleen paljon ajattelemisen aihetta. Huoli huomisesta, työstä, toimeentulosta ja hoivasta näkyi monen koillissavolaisen katseista. Mutta onneksi myös positiivisuutta, taistelutahtoa ja elämäniloa.

Ihmisen pitäisi olla kotonaankin oikeassa paikassa. Minä olen. Tässä elämän varrella on oppinut sen, että elämässä pitää olla mukana niissä asioissa, jotka kokee itselleen omimmiksi. Ja minkä asioiden kanssa haluaa temmeltää. Ja olla niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa kokee olevansa oikeassa paikassa. Niin politiikassa kuin muussakin elämässä. On onni olla.

Tästä suuntaan alkuviikoksi Sloveniaan työmatkalle suhteellisen vilkkaalla aikataululla. Palailen keskiviikkoyönä kokemusta rikkaampana. Elämäniloa, Mia

Niin ja lopuksi. Kaikista tärkeimpänä. Lämpimät Isänpäiväonnittelut Isille!