Lasten oikeuksia

Tänään on Lasten oikeuksien päivä. Aika ajoin mieleeni muistuu eräs kohtaaminen Lontoon aamuhämyisellä kadulla viime vuosituhannen loppupuolella. Olin menossa aamuvuoroon töihin ja matkan varrella kohtasin aamukuuden jälkeen kaksi pientä, varmaankin 10-vuotiasta poikaa nyssäköitä kantaen. Aamu oli aikainen, ilma kolea, eikä siinä maassa ainakaan ilman koulupukuja siihen aikaan pienten lasten kuulunut kulkea. Yritin jututtaa pieniä, mutta pojat lähtivät saman tien karkuun. Monta kertaa olen poikia miettinyt. Minne lie olivat menossa ja mistä tulossa? Ovatko vanhemmat kaivanneet heitä vai eikö kukaan välittänyt? Kuinka paljon tällaisia pieniä, suojattomia ihmisiä maa päällään kantaa? Ja kuka heidän puoliaan pitää?

Meillä Suomessa asiat ovat tuohon verrattuna hyvin. Järjestelmämme ovat ainakin virallisesti kunnossa. Siitä huolimatta väitän olevan paljon lapsia, jotka elävät turvattomissa olosuhteissa, ilman läheisten pyyteetöntä rakkautta ja turvaa. Lähisuhdeväkivallasta onneksi puhutaan. Puhe ei riitä, vaan entistä paremmin lastensuojeluasioihin on uskallettava puuttua. Päiväkodeissa, kouluissa, naapurustossa. Lastensuojelumenot kunnissa hipovat pilviä. Lastensuojeluilmoituksia on monissa kunnissa tehty aikaisempia vuosia enemmän. Johtuneeko siitä, että lapset ja nuoret elävät entistä turvattomammissa olosuhteissa vai siitä, että lastensuojeluilmoituksia uskalletaan tehdä entistä paremmin? Toivon todella, että kyse on jälkimmäisestä.

Lapsilla on oikeuksia ja meillä aikuisilla velvollisuuksia. Olla riittävän hyviä vanhempia, aikuisia ja läheisiä omille, tuttavien ja läheistemme lapsille. Ja ammatti-ihmisinä turvallisia, ymmärtäväisiä ja tarpeen tullen uskaliaita puuttumaan lastensuojelutarpeen ilmetessä.

Nyky-yhteiskuntamme leimaa yksilökeskeisyys. Yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen ja toisista välittäminen tuntuu unohtuneen monessa suhteessa. Emme enää edes tiedä, kuka naapurissamme asuu. Toisten asioihin ei uskalleta puuttua, vaikka joskus lapsen edun nimissä se on välttämätöntä. Lapsen etu tulee olla kaiken edellä. Sillä kuka pieniä ihmisiä puolustaa, jos emme me aikuiset.