perjantai 3. huhtikuuta 2015

Kansalaisuusko määrittää hyvän ja huonon ihmisen?

Perussuomalaiset ovat julkistaneet maahanmuuttopoliittisen ohjelmansa. Kyseisenkaltaisista linjanvedoista on jo näidenkin vaalien alla kuulunut erilaisissa paneelikeskusteluissa. Joskus sitä vaan pysähtyy ihmettelemään. Perussuomalaiset haluavat perheenyhdistämisen kuriin. No, miltäpä tuntuisi itsestä, jos olisi päässyt pois epäinhimillisistä oloista. Yksin. Ja perhe, lähimmäiset noissa karmeissa oloissa edelleen. Olisiko ikävä?

Ohjelmassa sanotaan myös, että "Suomen kansalaisuus ei saa olla itsestäänselvyys, vaan se tulee nähdä palkintona jo tapahtuneesta kotoutumisesta". Siis palkintona. Tiedän sen, että on lottovoitto syntyä Suomeen, mutta se, että ihminen hädässään hakee turvaa ei voi olla mikään kilpailu. Eriarvoistamista pahimmillaan minusta.

Perussuomalaiset haluaisivat rajata maahanmuuttoa syntyperän perusteella. Siis tuottavat, Länsi-Euroopasta tulleet maahanmuuttajatko olisivat tervetulleita ja humanitäärisin syin tulevat eivät? Järkytyin. Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Eerola kertoo (MTV3 2.4.2015), että "on arvioitava uudestaan humanitäärisin syin tapahtuvaa maahanmuuttoa Suomeen. Se ei ole ollut mitenkään kannattavaa Suomelle". Täh? Minulle ainakaan ei koskaan ole tullut mieleen, että inhimillinen auttaminen olisi pitänytkään olla kannattavaa. Rahako on kaiken mitta? Entä ihmiset?

Maahanmuuttoon liittyy monia kysymyksiä, vaikeitakin. Kotouttamiseen on panostettava monessakin mielessä ja epäkohtiin on uskallettava tarttua. Mutta se, että luokitellaan ihmiset hyviksi ja huonoiksi kansalaisuuden perusteella ei voi olla hyvinvointivaltiossa mahdollista. Epäinhimillisistä oloista tulevia, sodan runtelemia ihmisiä ja perheitä on meidän tulevaisuudessakin autettava. Kyllä meillä oikeasti on asiat tässä maassa vielä aika hyvin. Missä on inhimillisyys?

Töissä Lontoossa.