Loukossa

Viikko vierähti monimuotoisissa merkeissä. Maanantain maakuntavaltuusto loisti keskusteluaktiivisuudellaan. Hyvä niin, sitähän politiikassa, yhteisten asioiden hoitamisessa tarvitaan. Kuntarakennekuviot, "pakot" ja erilaiset pelot kuntien rajoista pohdituttavat. Erikoisin kommentti kuntarakennekuvioon tuli viime viikolla eräältä kunnallispoliitikolta, joka ihmetteli sitä, miten uusi hallitus voi tehdä uusia kuvioita. Entinen kun oli tehnyt niin loistavan Paras-hankkeen (jonka loistavuudesta voi toki olla montaa mieltä). Nyt sitten tuli uusi hallitus, joka pohtii asioita toisin. No onpa kummallista. Sellaista se politiikka on. On vaalit, valitaan hallitus ja vedetään linjat.

Kuntarakennekeskustelu nähdään mörkönä. Kuitenkin pitäisi rajojen sijaan osata kunnassa kuin kunnassa, pohtia sitä miten ihmiset saavat palvelunsa, miten elinkeinotoiminta pyörii parhaalla mahdollisella tavalla ym. Eikä sitä, missä kukin luottamushenkilö kulloinkin istuu. Ei tässä taloudellisessa tilanteessa pitäisi kellään olla varaa moittia toisia kuntia, polttaa siltoja ja riidellä riitelemisen ilosta. Vaan pitäisi rakentaa. Sekä fyysisesti että henkisesti. Yhteisiä asioita hoitamaan kun luottamushenkilöt on valittu. Tai niin pitäisi olla.

Kävimme lauantaina nauttimassa Kuopion Kaupunginteatterin antia, Loukossa. Mielenkiintoinen kuvaelma ihmismielen syvyyksistä, loistavine monologeineen. Parhaimmillaanhan kulttuuri on ajatuksia herättävää ja syvältä kouraisevaa. Samaa tunnetta odotan Varkauden teatterin Kultalammelta, joka ainakin elokuvana nuo kouraisun kriteerit täytti monikertaisesti. Harvoin teatterista lähtee pois pettyneenä tai pahalla mielin. Aina saa jotain ajattelemisen aihetta.

Pimeää on, sekä aamulla töihin lähtiessä, että illalla palatessa. Mutta vielä se lumikin sieltä satelee. Ja pakkaset.

Kukkasia ja keskustelua

Maanantai on maanantai. Niin eilenkin. Maakuntahallitus kokousti aamulla ja kunnanvaltuusto illalla. Ja päälle vielä valtuuston iltakoulu budjetista, tulevien vuosien investoinnista ym. Täysi päivä siis; täynnä asiaa ja muutakin. Valtuustossa tein aloitteen, josta meidän kunnassamme on puhuttu vuosia joiden valtuustoryhmien taholta. Asiaa ei ole saatu muuttumaan. Yritetään siis jälleen. Aloitteen allekirjoitti 18 valtuutettua, eli yli puolet. Hyvä niin.

Selvittelin viikonloppuna muiden kuntien toimintasääntöjen mainintoja lautakuntien ja kunnanhallitusten kokoonpanoista. Yleisenä käytäntönä koko maassa on se, että lautakuntien ja kunnanhallituksen (tässä on ilmeisestikin myös pari pohjoissavolaista poikkeusta) jäsenmäärä on pariton. Meillä parillinen ja on ilmeisesti ollut vuosikausia. Helppoa. Varsinkin puheenjohtajalle, joka usein äänestyksessä joutuu tai saa olla se, joka äänestyksen ratkaisee. Kuinkahan monessa muussa kunnassa on tarkoituksellisesti kehitelty näitä samankaltaisia demokratian kukkasia? Vanhoja kaavoja on hyvä muuttaa tai ainakin yrittää. Jos se demokratiaa vaikka lisäisi.

Demareiden piirikokous pidettiin lauantaina Kuopiossa. Hienona tuossa kokouksessa pidin sitä, että keskustelua käytiin aktiivisesti. Uusia ihmisiä oli mukana ja tällä pohjalla onkin hyvä mennä. Eteenpäin. Perjantaina jatkamme porukalla poliittista keskustelua Puijonsarvessa klo 18.30, kerallemme on lupautunut puoluesihteeri Jungner. Mukaan siis. Kuuntelemaan, pohtimaan, pähkäilemään. Tai vaikka vain seuraksi istumaan. Keskustelua tarvitaan, samoin uusia ideoita, ajatuksia, kriittisyyttä ja innovaatioita. Politiikassakin.

Syksyn pimeyteen, otetaan se valo ja ilo sisältä. Itsestä ja kanssakulkijoista.

Pelottavat rajat

Syksyn poliittinen elämä on lähtenyt oikein reippaasti käyntiin. Itä-Suomen Huippukokous Savonlinnassa aloitti oman ärsytyksen. Jos sitä nyt ärsytykseksi voi kutsua. Kyseisen maakuntaliittojen yhteisen kokouksen tervetuliaissanojen (joiden arvelin olevan yhteistä voimaa ja tahtoa Itä-Suomen kehittämiseksi uhkuvia) sanoma oli hallituksen huonojen tekojen julistaminen. Niin, ja Turmiolan Tommihan se tänne Itä-Suomeen tulee. Tuskin kukaan muu ja entisetkin lähtevät. Näinkö meillä kehitetään maakuntia? Ja innostetaan siihen, että meillä oikeasti on paljon sellaista jo ihan olemassaolevaa, jolla saisimme omat maakuntamme nousuun. Siinä kun pitäisi olla se yhteinen sävel. Niin maakuntien sisällä kuin niiden välilläkin. Ehkä tämä tästä helpottuu. Toivottavasti.

Kuntapolitiikassa paikallislehdet kirjoittelevat ja ihmiset puhuvat ehkä eniten kuntarakenteesta, mikä ei ole ihme. Rajojen rikkomista pelätään ja pakkoliitoksista puhutaan. No niin. Suuri ei ole kaunista, minustakaan. Välttämättä. Kysyin valtuustossa, missä kaikissa kuntayhtymissä, liikelaitoksissa ja osakeyhtiöissä oma kotikuntamme on nyt mukana. Ja ketkähän ihmiset mistäkin puolueista niiden johtavissa elimissä toimivat. Tuskin oikeasti kukaan pystyisi luettelemaan puoliakaan. Kun puhutaan demokratiasta, puhutaan kansanvallasta. Kyllä kuntalaisten pitäisi tietää, kuka mistäkin asioista on päättämässä ja kenelle voi asiasta soittaa. Ihan nimi. Ja naama. Ja puhelinnumero. Meillä muuten kyseiset tiedot löytyvät kunnan nettisivuilta. (Tämä vaan huomioksi siksi, että Savon Sanomat pohdiskeli taannoin sitä, saako päättäjät kiinni tai onko yhteystiedot saatavilla.En usko, että suurempi kunta ainakaan tässä asiassa voi olla huonompi asia kuin nykyiset pilkotut hallintohimmelit. Ja oikeasti olen alkanut epäilemään, että kuntarajapelko on enemmän joillekin sitä omien paikkojen menettämisen pelkoa kuin muuta. Ja kun pitäisi ajatella ihmisten hyvinvointia, palveluita jne. ensisijaisesti. Ainakin minusta.

Sataa sataa ropisee. Taannoin ystäväiseni ilmoitti sateen hyväksi puoleksi sen, että nurmikko kasvaa. Sitä pääsee leikkaamaan ja kunto kasvaa kohisten. Siinäpä positiivisuutta. Näinhän se on.

Paluu arkeen

Kesä tuli ja meni. Reissaten Latviassa, seuraten junnujalista ja möyrien pihamaalla. Ja arki alkoi. Niin koululaisilla opinahjossaan, meillä monella työssä ja politiikassakin. Opettajan työn ilona olevat pitkät opetuksettomat kesäajat vaihtuvat yleensä suhteellisen työntäyteisiin syksyihin. Kuten nytkin.

Kesän uutisoinnista päällimmäiseksi jäi valitettavasti Norjan tapahtumat. Järkytys, ihmetys. Syitä ja seurauksia. Onko maailmamme oikeasti menossa suvaitsemattomaan suuntaan vai oliko kyseessä vain yksittäinen teko? Tapahtuman jälkeen luin erään saarelta selvinneen nuoren blogikirjoituksen, jossa hän totesi rakkaudella saavutettavan paljon enemmän kuin vihalla. Totta. Muuta tästä ei voi vielä sanoa. Ehkä myöhemmin.

Politiikan saralla kunnissa odotetaan kuumeisesti uuden hallituksen toimia ja niiden vaikutusta kuntatalouteen. Ennusmerkit ovat kohtalaiset vakavat ja nyörit on laitettava tiukoille monissa kunnissa. Ja laitettava asiat tärkeysjärjestykseen. Siitähän tässä politiikassa on kyse.

Kunnanhallituksemme kokoontui maanantaina ja ensi maanantaina kokoustaa valtuusto. Kuumimpana perunana olettaisin olevan laajakaistahankkeeseen liittyvän avustuksen, joka otettaisiin kunnan käyttötaloudesta. Kunnanhallituksessa yritimme saada asian pöydälle, jotta sekä asialle että tiedonsaannille olisi ollut lisäaikaa. Onnistumatta. Nyt sitten asia on maanantain valtuustossa. Monisäikeinen juttu ja paljon keskustelua aiheuttava. Yhteydenottoja on tullut suuntaan ja toiseen ja monet asiat pohdituttavat ihmisiä. Tässä otteita yhteydenotoista: "Onko totta, että yhteys maksaa pari tonnia? Onko Savon Kuitu paras ja halvin toteuttaja? Onnistuisiko osuuskuntamalli? Eikö mokkula enää riitä? Mikäs se on se satelliittiyhteyskuvio? Otetaanko rahat avustukseen Savon Kuidulle vanhusten hoitamisesta?" Kyseiset ajatukset kertovat siitä, että ihmiset ovat oikeasti kiinnostuneita, osa huolestuneita. Asioista otetaan selvää ja uutisia kuunnellaan. Näin kuntapäättäjän näkökulmasta itsekin toivoisin enemmän tietoa. Alunperin ajattelin laajakaistan toteuttamisen olevan fiksua näin, mutta aikani asiaa pengottuani alkaa vaaka kallistua muualle. Monenmoista mutkaa on ollut matkan varrella. Ja ehkä valitettavasti myös tulee olemaan. Mutta tästä lisää myöhemmin.

Flunssa iski urakalla. Peiton alla on hyvä pohtia.

Riika -aikuisen silmin

Kesä on kauneimmillaan; helteineen ja ukkosmyrskyineen. Alkukesän lomareissun tarkoituksena oli nollata kevään koitokset. Kaikenlaiset sellaiset. Suuntasimme Riikaan, kuulemma Baltian Pariisiksi tai Prahaksi kutsuttuun. Kaunis oli kaupunki, ruoka hyvää ja ihmiset mukavia. Erityisesti vanhan kaupungin kujilla sai aistia latvialaista kulttuuria. Sattumoisin samaisina päivinä oli alkamassa Riikan Oopperafestivaalit ja yhdeksän euron lipun hinnalla sai nauttia unohtumattoman elämyksen Aidasta. Suositella täytyy. Samaa olen yrittänyt muillakin reissuilla. Oopperaan, konsertteihin ja musikaaleihin pääsee kohtuullisilla hinnoilla ja elämykset ovat olleet unohtumattomia. Muutenkin Riika näytti kauniin puolensa. Ihmiset olivat ystävällisiä ja sää suosi (kuuma). Ehkä näissä matkakokemuksissa on osin kyse myös asenteesta. Mennäänkö maahan sen maan kulttuurin mukaan olemaan vai ei.

Ensi viikolla suuntaamme lasten kanssa samaiseen kaupunkiin. Lasten ehdoilla ja lasten silmin voi kaupunki näyttää vähän toisenlaiselta. Jurmalan vesipuisto ja hiekkarannat näyttelevät varmaan sillä kertaa isoa osaa reissusta.

Politiikan rintamalla hallitusneuvotteluissa viime viikolla soudettiin ja huovattiin. Toivon mukaan tähän maahan saadaan toimintakykyinen hallitus piakkoin ja venettä soudetaan yhteistyössä samaan suuntaan. Ei ole helppo homma. Myrskyjäkin on varmasti näkyvissä.

Kävimme eilen helteisellä Rompetorilla Sorsakoskella. Jälleen kerran on pakko nostaa hattua aktiivisille ja positiivisille kyläläisille hienosta tapahtumasta. Vuoden kylä-palkinto meni oikeaan osoitteeseen. Taidenäyttelyn tuoksinassa kyläläisiä puhutti edelleen Seuralan kattoremontti. Enkä ihmettele. Kattoremontin lainan takaamisen evääminen osoitti kunnastamme jotain. Jokainen meistä voi olla omaa mieltänsä siitä, mitä.

Kyläpolitiikkaa

Olipa kerran päivä. Aamu alkoi maakuntahallituksen ryhmäkokouksella, jatkui kokouksella ja Kevan tilaisuudella. Leppävirtaa kohti Chevroletin keula ja kunnnanvaltuuston seminaariin. Ja kokoukseen. Olipahan kokous. Asioita ei ollut kovinkaan runsaasti, mutta keskustelua sitäkin enemmän. Ja poliittista, niinkuin välillä kuuluukin olla. Harmi, että keskustalaiset parin muun tuella torppasivat kunnanhallituksen esityksen (joka syntyi äänestystuloksen seurauksena) Sorsakosken Seuralan kattoremonttilainan takauksesta. Surullista tässä on se, että kolmannen sektorin toimijat todellisuudessa tarvitsevat apua, edes pientä, mahdollistaakseen oman toimintansa. Näinkö heille annetaan tukea? Vaikka keskustaa on pidetty kylien puolueena, niin ei ainakaan Leppävirralla voi niin sanoa. En sitten tiedä, olisiko tukea herunut, jos kyseessä olisi ollut joku muu kylä.

Iloinen puoli tässä asiassa on se, että maakuntahallitus esittää Vuoden kyläksi Sorsakoskea. Ei olisi voinut parempaan osoitteeseen mennä. Ironista.

Sitten meinattiinpa äänestää toisenkin kerran. Ja olisi äänestetty, jos keskustalaiset eivät olisi vetäneet esitystään pois. Äänestetty olisi 500 euron tuesta vaihtoehtoiselle Itsenäisyyspäivän juhlalle. Tai siis valitettavasti sen eväämisestä. Hohhoijaa.

Välillä pitää murista toisten puolesta. Olen joskus aikaisemminkin kritisoinut tapaa, jolla joihinkin valtuutettuihin suhtaudutaan. Puhutaan päälle, naureskellaan. Toisten, ehkä hassuille tai kummallisillekin kuulostavien mielipiteiden kuuntelemisessa voi olla ajatusta. Kun se viisaus ei aina asu samoissa päissä, en ainakaan usko.

Aamulla paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta, nyt sataa. Positiivisesti ajateltuna hyvää on se, ettei pihahommissa askarreltuja kukkapenkkejä ja kasvimaata tarvitse kastella. Josko niistä joku salaatinlehti tai lilja nousisi. Uskotaan niin.

Tartutaan hetkeen

Kesä tuoksuu jo. Päivä hurahti huomaamatta pihahommissa. Hetken mielijohteesta syntyi uusi kukkapenkki ja kivinen polku grillikatokselle. Hetkeen tarttumisessa on hyvät puolensa; joskus toki ne huonotkin. Elämä on täynnä hetkiä, joista on hyvä oppia nauttimaan. Joskus on hyvä samalla osata tehdä jotain hetken mielijohteesta. Useinkaan en ole tämän joskus varmaan huonoltakin kuulostavan aatoksen huomannut johtavan harhaan. Tartutaan hetkeen, ehkä silloin tästä elämästä saa enemmän irti.

Valtakunnan poliittista elämää leimaavat hallitusneuvottelut. Perussuomalaiset kieltäytyivät hallitusneuvotteluista ja nyt on sitten muiden hommat. Saa nähdä miten käy. Kompromisseistahan on kyse, halusi kukaan tai sitten ei. Valitettavaa näissä keskusteluissa on aina se, että joskus joku sattuu myymään sielunsa ministerinsalkkujen toivossa. Ja oppositiopuolueet taas räksyttävät entiseen malliin. Toivottavasti valtakunnan politiikka muuttuu suoraselkäisempään suuntaan. Montakohan kertaa takkia voi kääntää; olisiko helpompi hommata kääntötakki? Sellaisia collegetakkejahan oli ainakin joskus allekirjoittaneen nuoruusvuosina. Eri päivinä takki eri päin. Ja aina näytti uudelta.

Maakunnan tasolla puhelimet ovat pirisseet taannoisen Savon Sanomien mielipidekirjoituksemme pohjalta. Hyvä että pirisivät. Kuntien omistamien yhtiöiden kokousten on oltava laillisia ja kokouspalkkiot kohtuuden rajoissa. Jotain oikeudenmukaisuutta sentään. Onneksi.

Viikonloppu on suomalaisille oletettavasti oikein isänmaallinen. Tänään Euroviisut ja huomenna odotettu Suomi-Ruotsi-MM-loppuottelu. Molempia täytyy silmät ja korvat tarkkana seurata. Kotikatsomossa näin lätkähullulle onkin riittänyt seurattavaa viimeiset kaksi viikkoa. Ja hyvää seurattavaa onkin ollut, kotikommentointeineen. Tämä tekee hyvää taas kansallemme. On taas löytynyt yhteistä säveltä; ainakin yksimielisyyttä osin lätkän ja ainakin eilisen upean Granlundin maalin tiimoilta. Mutta Paradise Oscarkin pärjää. Uskoisin.