Kyläpolitiikkaa

Olipa kerran päivä. Aamu alkoi maakuntahallituksen ryhmäkokouksella, jatkui kokouksella ja Kevan tilaisuudella. Leppävirtaa kohti Chevroletin keula ja kunnnanvaltuuston seminaariin. Ja kokoukseen. Olipahan kokous. Asioita ei ollut kovinkaan runsaasti, mutta keskustelua sitäkin enemmän. Ja poliittista, niinkuin välillä kuuluukin olla. Harmi, että keskustalaiset parin muun tuella torppasivat kunnanhallituksen esityksen (joka syntyi äänestystuloksen seurauksena) Sorsakosken Seuralan kattoremonttilainan takauksesta. Surullista tässä on se, että kolmannen sektorin toimijat todellisuudessa tarvitsevat apua, edes pientä, mahdollistaakseen oman toimintansa. Näinkö heille annetaan tukea? Vaikka keskustaa on pidetty kylien puolueena, niin ei ainakaan Leppävirralla voi niin sanoa. En sitten tiedä, olisiko tukea herunut, jos kyseessä olisi ollut joku muu kylä.

Iloinen puoli tässä asiassa on se, että maakuntahallitus esittää Vuoden kyläksi Sorsakoskea. Ei olisi voinut parempaan osoitteeseen mennä. Ironista.

Sitten meinattiinpa äänestää toisenkin kerran. Ja olisi äänestetty, jos keskustalaiset eivät olisi vetäneet esitystään pois. Äänestetty olisi 500 euron tuesta vaihtoehtoiselle Itsenäisyyspäivän juhlalle. Tai siis valitettavasti sen eväämisestä. Hohhoijaa.

Välillä pitää murista toisten puolesta. Olen joskus aikaisemminkin kritisoinut tapaa, jolla joihinkin valtuutettuihin suhtaudutaan. Puhutaan päälle, naureskellaan. Toisten, ehkä hassuille tai kummallisillekin kuulostavien mielipiteiden kuuntelemisessa voi olla ajatusta. Kun se viisaus ei aina asu samoissa päissä, en ainakaan usko.

Aamulla paistoi aurinko kirkkaalta taivaalta, nyt sataa. Positiivisesti ajateltuna hyvää on se, ettei pihahommissa askarreltuja kukkapenkkejä ja kasvimaata tarvitse kastella. Josko niistä joku salaatinlehti tai lilja nousisi. Uskotaan niin.