Korjaamisesta ennaltaehkäisyyn

Eilisen aamun Savon Sanomat uutisoivat lähihoitajien käynneistä kymmenissä lapsiperheissä Kuopiossa. Hienoa. Tuollaisesta ennaltaehkäisyn merkityksen ymmärryksestä pitäisi tässä maassa moni ottaa oppia. Tuskin tulee kalliimmaksi kuin korjata asioita silloin, kun ongelmat ovat jo kärjiistyneet. Puhumattakaan inhimillisestä näkökulmasta.

Lasten ja nuorten, koko perheen elo on monessa perheessä hukassa. Hurjia tarinoita huostaanotoista on luettavissa ja videoita katsottavissa nettimaailmassa. Surullista. Lastensuojelun kipeät kysymykset eivät ole kenellekään tai millekään kunnalle helppoja asioita. Kustannukset ovat karanneet käsistä, kun yhä kipeämmin oireilevia lapsia ja nuoria joudutaan huostaanottamaan ja sijoittamaan muuhun kuin ihan tavalliseen perheeseen. Toinen ongelmahan tuossa on, että noita kasvattiperheitä enää ole tarpeeksi. Toinen näkökulma on se perheen näkökulma. Milloin lapsen tai nuoren oleminen, terveys, olosuhteet ym. ovat sellaiset, että ne vaarantavat normaalin kasvun ja kehityksen? Missä menee raja? Asioita kritisoidaan ja pohditaan, mutta tärkeimpänä punaisena lankana olen ajatellut tuossa olevan lapsen tai nuoren etu. Vain ja ainoastaan.

Lastensuojeluilmoitusten määrä on monessa kunnassa ollut kasvussa. Voi toki spekuloida, johtuuko määrän kasvu tietoisuuden lisääntyymisestä ja ilmoitusten tekemiseen heräämisestä vaiko lasten enenevästä pahoinvoinnista. Joka tapauksessa uskon siihen, että (poislukien kiusalla tehdyt ilmoitukset) näiden taustalla on aitoa huolta ja jokaikiseen ilmoitukseen, kuten määräykset toki edellyttävätkin, on suhtauduttava tosissaan ja aidosti vakavasti. Jokainen lasten pahoinpitely on liikaa.

Perheiden tukemista, ihan siinä arjen askareiden mukana olemista, ei koskaan korosteta liikaa. Meillä on perheitä, jossa ihan arjen asioissa on aloitettava alusta. Kunnissa puhutaan talouden taantumasta ja rahan vähyydestä. Ongelmana tuossa onkin kuntapäättäjän näkökulmasta se, että on niin paljon helpompaa pohtia rahassa menneen vuoden käytettyjä summia, kuin nähdä eteenpäin ja yrittää miettiä ennaltaehkäisyyn panostamisen merkitystä tulevien vuosien taloudessa. Ja ennenkaikkea siinä ihmisten olemisessa. Joskus laskeskelin, että yhden lapsen laitospaikalla voisi palkata kuntaan liki kaksi lähihoitajaa tekemään perhetyötä. Että näin.