Positiivinen valinta

Kirpakka pakkanen. Pihalla ja politiikassa. Presidentinvaalit puhuttavat mediassa, kahvipoytäkeskusteluissa, huoltsikkaparlamenteissa ja kotioloissakin. Lapsetkin kommentoivat ketä äänestäisivät; valintojen perusteena mm. "kovemmat potkalihakset", "isompi pää" jne. Toisesta kierroksesta tulee odotettua mielenkiintoisempi. Vaikka ensimmäisellä kierroksella loppuun saakka uskoin ja toivoin Lipposen pääsevän toiselle kierrokselle, pohdin jo tuleviakin vaihtoehtoja. Joissakin parivaljakoissa olisin äänestänyt toista, jottei toinen tulisi valituksi. Negatiivista siis. Nyt kuitenkin Haaviston taakse on helppo ryhtyä ja voi äänestää niinkuin tunne sanoo. Tunteella olen äänestänyt ennenkin, ja niin tulen jatkossakin tekemään. Äänioikeuttani en olisi missään tilanteessa jättänyt käyttämättä. Kun me olemme sellaisen oikeuden saaneet.

Monia keskusteluja on käyty. Ja kommentteja siitäkin, miten voin äänestää homoa. Helposti. Ei liene presidentin toimen kannalta merkitystä, eikä muutenkaan. Media ruokkii, kaivaa ja pohdiskelee nyt kaikin keinoin eroja ehdokkaiden välillä. Näinpä taannoin mainoksen, jossa ehdokkaiden "ansioita" oli lueteltu; tosin toiselta ne tärkeät, toiselta ei.

Ehdokkaana on tällä kertaa kaksi ansioitunutta, fiksua miestä. En jaksa uskoa, että vaikka vaalitenteissä urkitaan ja ärsytetään, kumpikaan sortuu ala-arvoiseen loanheittoon. Päinvastoin. Hyvin on ollut mielenkiintoista, rakentavaa ja vapautunutta keskustelua. Näin juuri. Surullistahan tässä on se, että kannattajat (tai jotkut muut) heittävät lokaa sosiaalisessa mediassa toistensa päälle. Uskoisin, ettei oikeasti kumpikaan ehdokas tätä toivoisi.

Kaiken kaikkiaan jo tässä vaiheessa presidentinvaalit ovat tehneet tälle maalle hyvää. "Vastajytky", niinkuin mediassa sanotaan, on laittanut kansalaisemme keskustelemaan. Puoleen tai toiseen. Mutta uskon suvaitsevaisuuden voittavan nämä vaalit joka tapauksessa. Tuli sitten presidentiksi kumpi hyvänsä.

Paljon puhetta ja investointeja

Saavuin eilisiltana kotiin yhdeltätoista, väsyneenä mutta onnellisena. Ehkä paremmalla tuulella kuin koskaan aikaisemmin valtuuston kokouksen jälkeen. Eilen valtuustomme käsitteli ensi vuoden talousarviota. Niin, ja niitä kovasti puhuttuja investointeja. Keskustelua virisi, kuten valtuustossamme on tapana. Ja mielipiteitä riitti suuntaan ja toiseen. Kunnanhallituksemme esitys lasten päivähoidon ja ikäihmisten palveluasumisen järjestämisestä kunnallisena toimintana herätti keskustelua. Yksityisiä hoitokoteja ja päivähoitoa tarvitaan varmasti tulevaisuudessakin, mutta täydentämässä kunnallisia palveluita. Jos meillä ko. asiat olisivat annettu yksityiselle, olisi sinne mennyt leijonan osa kyseisistä palveluista. Äänestettiin siis, kokoomuksen tahdosta. Kunnallisena säilyvät, hienoa minusta.

Kunnanhallituksen päätösesityksessä oli se, että ikäihmisten palveluasumisen yksikön laajennukseen varataan rahat, mutta eipä ollut rahoja investoinneissa. Niinpä meillä niitä lisäillään valtuustossa, 4 miljoonaa. Hyvä asia, mutta tuntuu vaan erikoiselta heitellä summia. Olisi luullut virkamiesten hommia olevan. Mutta ollaan taas kokemusta rikkaampia. Ja hyvää kokemusta.

Ennakoivien lehtijuttujen ja puheluiden perusteella kuumin peruna, monitoimihalli, rakennetaan suunnitellussa aikataulussa, tosin siitäkin äänestettiin. Puheenvuoroja virisi suuntaan jos toiseenkin. Jossain ehkä kahden tunnin puheiden keston tietämillä valtuutettu kertoi hirttosilmukalle tulevan hyvän paikan kiipeilyseinässä. Surullista. Ja samanlaista kieltä käytettiin näköjään lehden mukaan tänään eduskunnassa, Soini kun ehdotti harakiria Vasemmistoliitolle. Harmi, että ajatukset hukkuvat verbaliikan varjoihin.

Tähän on kuitenkin hyvä todeta, että tämänpäiväisen palautteen perusteella monitoimihalliakin tärkeämpänä ihmiset kokevat hyvien kunnallisten palvelujen jatkumisen. Vaikka se monitoimihallikin on ihan hyvä juttu.

Ensi vuotta on siis pohdittu. Ja näin joulun alla tulee pohdittua kulunutta vuotta. Tänään keskustelimme porukalla siitä, mitä on kulunut vuosi tuonut, vienyt ja opettanut. Minulle ainakin sen, että on oppinut paremmin elämään tässä hetkessä ja ymmärtänyt taas hivenen enemmän mistä tässä elämässä on kyse.

Kultalampea

Ensi viikolla moni kunta päättää ensi vuoden budjetista ja suuntaviivoista. Tehtävä ei tule olemaan luottamushenkilöille helppo. On osattava asettua monenlaisten kuntalaisten asemaan ja samalla on osattava katsoa avarakatseisesti asioita. Näinä aikoina etenkin pitää pohtia laajasti ja ennakkoluulottomasti palveluverkostoa, myös yhteistyökuvioita naapureiden kanssa. Joskus tuntuu, että ajatus "omat lapset ja muiden kakarat" käy kuntapolitiikkaankin. Kun siellä naapurissa on asiat aina huonommin, eikä niiden kanssa kannata tehdä mitään yhdessä. Ehkä vähän kärjistettyä, mutta kuitenkin.

Meillä Leppävirralla tulevaisuuden investointitarpeet ovat suuria. Ennen vaaleja monet puolueet, me mukaan lukien, julistivat kuntalaisille olevansa monitoimihallihankkeen takana. Nyt suunnitelmat on tehty ja tukea on luvassa. Kuitenkin oletettavasti valtuustomme tulee äänestämään joko hallihankkeen siirtämisestä tai unohtamisesta. Parin vuoden siirtämisellä saadaan aikaan ainakin se, ettei tukea ainakaan varmasti ole tulossa. Mikä lienee sitten viisautta? Ja kun kunnan kehittämisen kannalta on peruspalvelujen lisäksi huolehdittava myös elinvoimaisuudesta. Ja monesta muusta.

Minusta tärkeintä investoinneissa on huolehtia siitä, että sekä uusi päiväkoti että vanhusten palveluasumisen yksikkö rakennetaan. Ja molemmat säilyvät kunnallisena toimintana. Toivottavasti kyseinen esitys ja kunnanhallituksen päätösesitys tulee kestämään myös valtuustossa.

Kävin eilen Varkauden Teatterissa katsomassa Kultalammen. Erityisen loistavaa tulkintaa. Olin nähnyt kyseisen elokuvan muutama kuukausi sitten. Elokuvan hienous oli loistavasti saatu näyttämölle. Dialogeissa yhdistyivät elämänkolhut ja huumorilla höystetyt surumielisetkin pohdinnat ikääntymisestä. Koskettavaa. Lämmöllä voin suositella!

Joulun ajan odotus alkaa näkyä katukuvassa. Ihmiset ryntäilevät joululahjaostoksilla. Hyvä kuitenkin pysähtyä, rauhoittua ja olla vaan. Meillä aletaan kohta painamaan tyynyliinoja ja valamaan kynttilöitä; muistoiksi ystäville ja sukulaisille. Joita voi kiittää paljosta tässä elämän varrella.

Loukossa

Viikko vierähti monimuotoisissa merkeissä. Maanantain maakuntavaltuusto loisti keskusteluaktiivisuudellaan. Hyvä niin, sitähän politiikassa, yhteisten asioiden hoitamisessa tarvitaan. Kuntarakennekuviot, "pakot" ja erilaiset pelot kuntien rajoista pohdituttavat. Erikoisin kommentti kuntarakennekuvioon tuli viime viikolla eräältä kunnallispoliitikolta, joka ihmetteli sitä, miten uusi hallitus voi tehdä uusia kuvioita. Entinen kun oli tehnyt niin loistavan Paras-hankkeen (jonka loistavuudesta voi toki olla montaa mieltä). Nyt sitten tuli uusi hallitus, joka pohtii asioita toisin. No onpa kummallista. Sellaista se politiikka on. On vaalit, valitaan hallitus ja vedetään linjat.

Kuntarakennekeskustelu nähdään mörkönä. Kuitenkin pitäisi rajojen sijaan osata kunnassa kuin kunnassa, pohtia sitä miten ihmiset saavat palvelunsa, miten elinkeinotoiminta pyörii parhaalla mahdollisella tavalla ym. Eikä sitä, missä kukin luottamushenkilö kulloinkin istuu. Ei tässä taloudellisessa tilanteessa pitäisi kellään olla varaa moittia toisia kuntia, polttaa siltoja ja riidellä riitelemisen ilosta. Vaan pitäisi rakentaa. Sekä fyysisesti että henkisesti. Yhteisiä asioita hoitamaan kun luottamushenkilöt on valittu. Tai niin pitäisi olla.

Kävimme lauantaina nauttimassa Kuopion Kaupunginteatterin antia, Loukossa. Mielenkiintoinen kuvaelma ihmismielen syvyyksistä, loistavine monologeineen. Parhaimmillaanhan kulttuuri on ajatuksia herättävää ja syvältä kouraisevaa. Samaa tunnetta odotan Varkauden teatterin Kultalammelta, joka ainakin elokuvana nuo kouraisun kriteerit täytti monikertaisesti. Harvoin teatterista lähtee pois pettyneenä tai pahalla mielin. Aina saa jotain ajattelemisen aihetta.

Pimeää on, sekä aamulla töihin lähtiessä, että illalla palatessa. Mutta vielä se lumikin sieltä satelee. Ja pakkaset.

Kukkasia ja keskustelua

Maanantai on maanantai. Niin eilenkin. Maakuntahallitus kokousti aamulla ja kunnanvaltuusto illalla. Ja päälle vielä valtuuston iltakoulu budjetista, tulevien vuosien investoinnista ym. Täysi päivä siis; täynnä asiaa ja muutakin. Valtuustossa tein aloitteen, josta meidän kunnassamme on puhuttu vuosia joiden valtuustoryhmien taholta. Asiaa ei ole saatu muuttumaan. Yritetään siis jälleen. Aloitteen allekirjoitti 18 valtuutettua, eli yli puolet. Hyvä niin.

Selvittelin viikonloppuna muiden kuntien toimintasääntöjen mainintoja lautakuntien ja kunnanhallitusten kokoonpanoista. Yleisenä käytäntönä koko maassa on se, että lautakuntien ja kunnanhallituksen (tässä on ilmeisestikin myös pari pohjoissavolaista poikkeusta) jäsenmäärä on pariton. Meillä parillinen ja on ilmeisesti ollut vuosikausia. Helppoa. Varsinkin puheenjohtajalle, joka usein äänestyksessä joutuu tai saa olla se, joka äänestyksen ratkaisee. Kuinkahan monessa muussa kunnassa on tarkoituksellisesti kehitelty näitä samankaltaisia demokratian kukkasia? Vanhoja kaavoja on hyvä muuttaa tai ainakin yrittää. Jos se demokratiaa vaikka lisäisi.

Demareiden piirikokous pidettiin lauantaina Kuopiossa. Hienona tuossa kokouksessa pidin sitä, että keskustelua käytiin aktiivisesti. Uusia ihmisiä oli mukana ja tällä pohjalla onkin hyvä mennä. Eteenpäin. Perjantaina jatkamme porukalla poliittista keskustelua Puijonsarvessa klo 18.30, kerallemme on lupautunut puoluesihteeri Jungner. Mukaan siis. Kuuntelemaan, pohtimaan, pähkäilemään. Tai vaikka vain seuraksi istumaan. Keskustelua tarvitaan, samoin uusia ideoita, ajatuksia, kriittisyyttä ja innovaatioita. Politiikassakin.

Syksyn pimeyteen, otetaan se valo ja ilo sisältä. Itsestä ja kanssakulkijoista.

Pelottavat rajat

Syksyn poliittinen elämä on lähtenyt oikein reippaasti käyntiin. Itä-Suomen Huippukokous Savonlinnassa aloitti oman ärsytyksen. Jos sitä nyt ärsytykseksi voi kutsua. Kyseisen maakuntaliittojen yhteisen kokouksen tervetuliaissanojen (joiden arvelin olevan yhteistä voimaa ja tahtoa Itä-Suomen kehittämiseksi uhkuvia) sanoma oli hallituksen huonojen tekojen julistaminen. Niin, ja Turmiolan Tommihan se tänne Itä-Suomeen tulee. Tuskin kukaan muu ja entisetkin lähtevät. Näinkö meillä kehitetään maakuntia? Ja innostetaan siihen, että meillä oikeasti on paljon sellaista jo ihan olemassaolevaa, jolla saisimme omat maakuntamme nousuun. Siinä kun pitäisi olla se yhteinen sävel. Niin maakuntien sisällä kuin niiden välilläkin. Ehkä tämä tästä helpottuu. Toivottavasti.

Kuntapolitiikassa paikallislehdet kirjoittelevat ja ihmiset puhuvat ehkä eniten kuntarakenteesta, mikä ei ole ihme. Rajojen rikkomista pelätään ja pakkoliitoksista puhutaan. No niin. Suuri ei ole kaunista, minustakaan. Välttämättä. Kysyin valtuustossa, missä kaikissa kuntayhtymissä, liikelaitoksissa ja osakeyhtiöissä oma kotikuntamme on nyt mukana. Ja ketkähän ihmiset mistäkin puolueista niiden johtavissa elimissä toimivat. Tuskin oikeasti kukaan pystyisi luettelemaan puoliakaan. Kun puhutaan demokratiasta, puhutaan kansanvallasta. Kyllä kuntalaisten pitäisi tietää, kuka mistäkin asioista on päättämässä ja kenelle voi asiasta soittaa. Ihan nimi. Ja naama. Ja puhelinnumero. Meillä muuten kyseiset tiedot löytyvät kunnan nettisivuilta. (Tämä vaan huomioksi siksi, että Savon Sanomat pohdiskeli taannoin sitä, saako päättäjät kiinni tai onko yhteystiedot saatavilla.En usko, että suurempi kunta ainakaan tässä asiassa voi olla huonompi asia kuin nykyiset pilkotut hallintohimmelit. Ja oikeasti olen alkanut epäilemään, että kuntarajapelko on enemmän joillekin sitä omien paikkojen menettämisen pelkoa kuin muuta. Ja kun pitäisi ajatella ihmisten hyvinvointia, palveluita jne. ensisijaisesti. Ainakin minusta.

Sataa sataa ropisee. Taannoin ystäväiseni ilmoitti sateen hyväksi puoleksi sen, että nurmikko kasvaa. Sitä pääsee leikkaamaan ja kunto kasvaa kohisten. Siinäpä positiivisuutta. Näinhän se on.

Paluu arkeen

Kesä tuli ja meni. Reissaten Latviassa, seuraten junnujalista ja möyrien pihamaalla. Ja arki alkoi. Niin koululaisilla opinahjossaan, meillä monella työssä ja politiikassakin. Opettajan työn ilona olevat pitkät opetuksettomat kesäajat vaihtuvat yleensä suhteellisen työntäyteisiin syksyihin. Kuten nytkin.

Kesän uutisoinnista päällimmäiseksi jäi valitettavasti Norjan tapahtumat. Järkytys, ihmetys. Syitä ja seurauksia. Onko maailmamme oikeasti menossa suvaitsemattomaan suuntaan vai oliko kyseessä vain yksittäinen teko? Tapahtuman jälkeen luin erään saarelta selvinneen nuoren blogikirjoituksen, jossa hän totesi rakkaudella saavutettavan paljon enemmän kuin vihalla. Totta. Muuta tästä ei voi vielä sanoa. Ehkä myöhemmin.

Politiikan saralla kunnissa odotetaan kuumeisesti uuden hallituksen toimia ja niiden vaikutusta kuntatalouteen. Ennusmerkit ovat kohtalaiset vakavat ja nyörit on laitettava tiukoille monissa kunnissa. Ja laitettava asiat tärkeysjärjestykseen. Siitähän tässä politiikassa on kyse.

Kunnanhallituksemme kokoontui maanantaina ja ensi maanantaina kokoustaa valtuusto. Kuumimpana perunana olettaisin olevan laajakaistahankkeeseen liittyvän avustuksen, joka otettaisiin kunnan käyttötaloudesta. Kunnanhallituksessa yritimme saada asian pöydälle, jotta sekä asialle että tiedonsaannille olisi ollut lisäaikaa. Onnistumatta. Nyt sitten asia on maanantain valtuustossa. Monisäikeinen juttu ja paljon keskustelua aiheuttava. Yhteydenottoja on tullut suuntaan ja toiseen ja monet asiat pohdituttavat ihmisiä. Tässä otteita yhteydenotoista: "Onko totta, että yhteys maksaa pari tonnia? Onko Savon Kuitu paras ja halvin toteuttaja? Onnistuisiko osuuskuntamalli? Eikö mokkula enää riitä? Mikäs se on se satelliittiyhteyskuvio? Otetaanko rahat avustukseen Savon Kuidulle vanhusten hoitamisesta?" Kyseiset ajatukset kertovat siitä, että ihmiset ovat oikeasti kiinnostuneita, osa huolestuneita. Asioista otetaan selvää ja uutisia kuunnellaan. Näin kuntapäättäjän näkökulmasta itsekin toivoisin enemmän tietoa. Alunperin ajattelin laajakaistan toteuttamisen olevan fiksua näin, mutta aikani asiaa pengottuani alkaa vaaka kallistua muualle. Monenmoista mutkaa on ollut matkan varrella. Ja ehkä valitettavasti myös tulee olemaan. Mutta tästä lisää myöhemmin.

Flunssa iski urakalla. Peiton alla on hyvä pohtia.