Lusikka kehyssoppaan

Kehysriihestä on tullut kirosana, mikäli kaikenlaiseen uutisointiin ja facebookkirjoitteluun on uskominen. Laitanpa lusikan soppaan minäkin. Lyhyesti vaan. Tarkemman analyysin paikka on, jahka tietoa tarkemmista kohdentamisista ja vaikutuksista on. Vaikeaa on joka tapauksessa. Joskus on hyvä leikkiä mielikuvituksella; "entä jos saisin itse päättää". Yleensä kerrotaan ensin huonot ja sitten hyvät uutiset. Tässä taloudellisessa tilanteessa nuo hyvät jäävät vähemmistöön.

1. Lapsilisien leikkaus. Noin 7%. En hyväksy. Kasvattaa tuloeroja ja koskee myös pienituloisia. Ratkaisuksi olisin tarjonnut suurituloisilta moisia leikkauksia. Kokoomus tuskin olisi hyväksynyt. Toki tässä on muistettava suhteellisuus. Tarkoittaa noin kahdeksaa euroa kuukaudessa. Joillekin voi olla hyvinkin merkittävä summa, monille ei.
2. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen korottaminen. Koskee eniten sairaimpia ja monia palveluita tarvitsevia ihmisiä. Syrjäytymisuhan alla olevia myös. Hyvätuloiset ja työssäkäyvät käyttävät joka tapauksessa monesti yksityisten lääkäriasemien palveluita.

Sopii, kun on pakko:
1.Ansiotuloverotuksen kiristäminen. Tässä on hyvää se, että pienituloisten verotus kevenee, kun perus- ja työtulovähennystä korotetaan. Ja hyvätuloisimpien verotus nousee, kun ylimmän tuloluokan rajaa alennetaan. Kannatan progressiivisuutta ja sitä näkemystä oikeudenmukaisuudesta, että taloustalkoisiin osallistuvat eniten ne, joilla on siihen varaa.
2. Asuntolainan korkovähennysoikeuden pienentämisen jatkaminen. Tosin tämänkin olisin suunnannut koskemaan enemmän hyvätuloisia. Nykypäivänä moni pienituloinenkin investoi asuntoon, jota sitten maksaa vuosikaudet pois.

Sitten ne hyvät.
1. Oppivelvollisuusiän nosto. Uskon syntyvän mittavia säästöjä, toki taloudellisiakin, mutta ennenkaikkea inhimillisiä. Mikäli saamme muutamankin syrjäytymisuhan alla olevan nuoren pysymään yhteiskunnan kelkassa pidempään, toivon mukaan pysyvästi, on tämä satsaus paikkansa ansainnut. Meillä ei ole varaa menettää yhtään nuorta syrjäytymisen kelkkaan.
2. Pääomatuloverotuksen ja lahjaverotuksen kiristäminen. Katso edellä. Koskee etupäässä niitä, joilla on jo millä mällätä. Perintöverotuksen kiristäminen ei ole niin hyvä juttu.
3. Tupakkaveron korotus. Siitä vaan.  
4. Valtion omaisuuden myyntiä ja tulojen käyttö kasvu- ja työllisyyspaketin hoitamiseen sekä velkojen maksuun.

Kuuden, nyt siis viiden puolueen hallitus on ongelmallinen, mikä ei liene uusi uutinen kenellekään. Tuollaiseen hallitukseen mentäessä on ymmärrettävä se, että kompromisseihin on totuttava, sekä vasemmalla että oikealla. Tällaisessa taloudellisessa pakkoraossa tuskin kukaan päättäjä haluaisi olla ja tehdä kiusallaan kiristyksiä ja kurimuksia. Tai ainakaan en ensimmäistäkään sellaista tunne. Nettikeskusteluista voisi päätellä toisin olevan. Mutta puskistahan on aina helppo huudella.

Näillä talouskurimuksilla arvioidaan saatavan 2.7 miljardia säästöjä. Millaisiahan talouden tasapainottamistoimia Keskusta haluaisi olla tekemässä, kun puheenjohtajansa Sipilä arveli tarpeen olevan 7-8 miljardia?

Kaikesta tuosta huolimatta uskon, että sosialidemokraattinen kädenjälki näkyy myös näissä vaikeissa asioissa. Vaikka monta asiaa voisi mielikuvissaan tehdä toisin. Parhaansa on tehtävä, muuta ei voi. Tai voi toki, vaikka lähteä hallituksesta. Ja olla osallistumatta näihin talkoisiin, jotka on kuitenkin käytävä. Ja joku tekee talouden tasapainottamistoimet joka tapauksessa. En haluaisi nähdä tilannetta, jossa oikeistohallitus moista kehysriihtä vääntäisi. Enkä ainakaan lopputulosta.