Pelottavaa

Olen ollut lomalla. Aivot myös. Ja vaikka olenkin päivittänyt aika ajoin uutistietämystäni, olen silti pyrkinyt ajattelemaan ihan muuta. Tai vaan olla. Tarpeeseen on huili tullut.

Mutta nyt pysäytti. Perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immonen julisti facebookissa englanniksi haaveilevansa "vahvasta ja urheasta kansakunnasta, joka kukistaa painajaisen nimeltä monikulttuurisuus". Kirjoitus jatkuu " tämä inhottava kupla, jossa vihollisemme elävät, tulee rikkoutumaan miljoonaksi pieneksi palaseksi" ja että "me tulemme taistelemaan loppuun saakka kotimaamme ja yhden aidon suomalaisen kansakunnan puolesta".

Keskustelu Immosen kirjoituksesta on ryöpsähtänyt sosiaalisessa mediassa. Puoleen ja toiseen. Osa kokee, että ihmisellä on oikeus mielipiteeseen, osa on sitä mieltä, että kirjoitus on rasistinen. Ja osa hehkuttaa Immosen oikeanlaisia ajatuksia. Kiihkeästi.

Pelottavaa. Ei lainkaan huvittavaa minusta. Immosen kirjoituksen kaltaisia manifesteja löytyy valitettavasti ympäri maailmaa. Niiden ihmisten kirjoittamina, jotka ovat päätyneet omassa erinomaisuuden ajatuksessaan riistämään hengen väärinuskovilta, väärän värisiltä tai muuten vain väärällä tavalla ajattelevilta. En tiedä, oliko Immosen kirjoituksen julkaiseminen Uton saaren tapahtumien muistopäivänä sattumaa. Pelottaa, ettei ollut.

Meillä Suomessa on onneksi sananvapaus ja mielipiteen vapaus. Mutta jossain on mentävä raja. Lietsominen näkemykseen oman kansan erinomaisuudesta ja sen puolesta taistelemiseen muita vähempiarvoisia kohtaan on pelottavaa. Suvaitsemattomuus tuossa mittakaavassa kenen tahansa kynästä, saati sitten valtaa käyttävän hallituspuolueen kansanedustajan, joka lietsonnallaan valitettavasti saattaa onnistua roihauttamaan tulen on järkyttävää. En vaan pysty käsittämään tuota vihaa.

Mikä tähän maailmaan on mennyt? Siis ihmisiin? Ihmisyys on kadonnut. Miksi emme voisi vaan säilyttää pienen lapsen ajattelua siitä, että kaikkien kanssa voi leikkiä. Ihonväristä riippumatta.